Tilaa uutiskirje!

Joulu – mitä tunteita joulu sinussa herättää? Miten eri tavalla voimme kokea joulun aikaa?

Tunsin kutsun kirjoittaa joulusta ja tunteista joita se herättää.

JOULU – PERHEEN JUHLA

Joulu on vahvasti perheen ja perinteen juhla. Vaikkei jouluun liittyisi mitään uskonnollista, on joulun ympärille kuitenkin rakennettu vahva perinne ja tunnelataus. Joulu voi olla pelkästään ilon, riemun, antamisen, jakamisen ja yhdessäolon juhla, mutta joulu voi myös olla monelle yksi stressaavimmista vuoden ajoista. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen, vuoden loppu kulminoituu siihen, että paine kasvaa entisestään. Täytyy olla lahjat ostettuna, joulukortit postissa, kuusi hankittuna, ruuat laitettuna, joulusiivoukset tehtynä ja sitten…voidaan kenties hetkeksi rauhoittua jouluaattona ja pyhänä sen kaiken äärelle, minkä eteen ollaan ponnisteltu ensin ihan valtavasti.

Miten teillä, sujuuko joulu ilman stressiä? Jos ei vielä, niin voisiko siitäkin päästää irti ja nauttia koko joulukuun ajasta täydessä rauhassa tietäen, että tänäkin vuonna, se joulu tulee ja kaikki järjestyy.

Entä pitääkö jouluna oikeasti olla kaikkea, vai voisiko siitäkin uskomuksesta jo päästää irti?

JOULUMIELI VS YKSINÄISYYS

Toinen ääripää tästä voi olla yksinäisyys ja vähävaraisuus. On perheitä jotka tuntevat valtavaa surua siitä, että heillä ei ole varaa luoda lapsilleen joulupöytää tai edes ostaa yhtä lahjaa. On vanhuksia ja muita yksinasuvia, jotka kokevat valtavaa yksinäisyyttä juuri joluna. Ei haluta vaivata jälkikasvua, liikkuminen on vaikeaa, väsyy niin nopeasti ja koetaan, että on vaan parempi jäädä kotiin lepäämään. Silti suru, yksinäisyys ja läheisten kaipuu voi olla suuri.

Onneksi tänä päivänä on olemassa mahdollisuus auttaa lapsiperheitä, voidaan kerätä varoja tai lahjoja perheille, jotta he saavat lapsilleen joulun. Yksin oleville apu ei kuitenkaan lähes aina ulotu. Kerran vein yhdelle yksinäiselle, yksin asuvalle vanhukselle joulupaketin, missä oli villasukat. Olen myös osallistunut joulupuu keräykseen, joka kerää lahjoja lapsille, jotka perhetilanteen vuoksi, jäisivät muuten ilman lahjaa.

Aikanaan työskentelin vuosia vanhusten parissa sairaaloissa ja hoivakodeissa. Heillekin tehdään siellä joulu, syödään yhdessä joulupuuroa ja jouluruokia, annetaan lahjoja ja lauletaan. Joulu tehdään näkyväksi. Mikään ei kuitenkaan voi paikata sitä sisäistä tunnetta, mikä yksinäisyydestä tai kaipuusta koituu.

JOULUN ILO JA HAIKEUS

Itse koen, että joulun ajassa ovat perhe, traditiot, yhteinen tekeminen ja läsnäolo, niitä kaikkein kauneimpia jouluun liittyviä asioita. Rakastan kynttilöitä, tunnelmaa ja jouluvaloja, sekä joulun tuoksuja, että makuja.

Meillä oli kotona vahvat perinteet, sekä joulun stressin suhteen, että yltäkylläisyydessä, mitä molemmat sota-ajan vanhemmat halusivat jouluna kokea ja antaa lahjaksi lapsilleen. Joulu oli jossain määrin kuitenkin todella ristiriitaista aikaa, sillä vanhempieni väliltä puuttui rakkaudellisuus ja lämpö. Joulua suoritettiin. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, miten lapsena sain kokea joulun ja viettää sitä perheenä yhdessä. Ne oli niitä harvoja hetkiä, jolloin koin, että meillä on ihan oikea perhe, kun kaikki oli paikalla ja olimme kotona yhdessä.

Olen perheen ns ilta-tähti. Sekä isoveljeni, että isosiskoni olivat jo muuttaneet pois kotoa, mutta he tulivat käymään aina jouluna. Joulusta on hyviä muistoja ja joulun tekeminen meille lapsille, oli äidilleni lopulta tosi tärkeää.

TUNTEET HENKISYYDESSÄ JA IHMISYYDESSÄ

Isäni kuoli kun olin 17 vuotias ja äitini kuoli vajaa kolme vuotta sitten. Tämä on nyt kolmas joulu äidin kuoleman jälkeen. Joulu tuo pintaan muistot ja kaipuun, jonka olen vihdoin hyväksynyt. Henkisyydessä tiedän ja tunnen, että äitini on aina läsnä, niin minussa, kuin kaikkialla täällä ympärilläni, todella vahvasti luonnossa ja metsässä, jotka olivat hänen kotinsa. Voin puhua äidilleni milloin tahansa ja kysyä häneltä ohjausta edelleen jos sitä tunnen tarvivani. Tässä lepää rauhan tunne. Kaikki on juuri niin, kun tulee olla. Kaikki on aina hyvin nyt ja tässä. 

Ihmisyydessä – tässä fyysisessä todellisuudessa, missä äitni ei enää ole kehollisesti läsnä, tunnen kaipuuta. Olemme olleet fyysisesti yhtä ennen syntymääni, vahvasti lähellä koko lapsuuden ja kasvun ajan ja aikuisena hän oli edelleen minulle se kaikkein rakkain. Tässä todellisuudessa, ihmisyydessä, kaipaan häntä ja jouluna tämä kaipuu on vahvemmin ja syvemmin läsnä.

MITEN KOHDATA TUNTEET

Kaikki tunteet ovat sallittuja, niin ilo kuin surukin joulun aikana. Saatamme ikävöidä muitakin perheenjäseniä tai ystäviä, jotka eivät enää ole luonamme. Ikävän tunne ja suru on osa elämää. Voimme kokea näitä tunteita vapaasti niille antautuen, sen sijaan, että sivuuttaisimme ne tai tukahduttaisimme niitä. Kyyneleet ovat merkki siitä, että tunnemme, että olemme elossa, sekä ilossa, että surussa. Niitä ei tarvitse pelätä, padota, hävetä taikka piilottaa. Hetkessä voimme kohdata kaikki tunteet ja päästää ne sitten taas vapaaksi, jäämättä niihin kiinni, pitemmäksi aikaa. 

Tämä vuoden aika, pimeys ja yhden vuoden päättyminen, voi sekin itsessään nostaa tunteita pintaan. Ollaan läsnä niille, nähdään ne, hyväksytään ne, annetaan niille hetki aikaa ja tuodaan ne valoon. Tunteminen vapauttaa. Tunteiden hyväksyminen on myötätunnon, lempeyden ja rakkauden osoitus itseään kohtaan.

LÄSNÄOLO

Tänä jouluna toivon, että olisimme läsnä tässä hetkessä. Läsnä itsellemme, omille tunteillemme, sekä perheelle, ystävälle, läheiselle tai vaikka vastaantulijalle – sitä eniten tarvitsevalle.

Millään muulla, ei oikeasti ole väliä. Ei sillä miten paljon teemme, mitä ostamme, onko suursiivous tehty vai ei. Toki ymmärrän, että lapsillemme tahdomme tuoda joulun myös lahjan muodossa, mutta siinäkin voimme harjoittaa tietoisuutta ja järkevyyttä. Kukaan ei tarvitse kymmentä lahjaa, tai varsinkaan satojen eurojen edestä tavaroita. Lapsi voi toivoa itselleen mieluista lahjaa, mutta sitäkin enemmän olisi tärkeintä keskittyä tuntemaan, olemaan läsnä ja lähellä, sekä viettämään aikaa yhdessä.

Ei väliä onko lapsi tai aikuinen, jokainen meistä tarvitsee ja kaipaa rakkautta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lämmintä hyväksyvää syliä, varsinkin nyt joulun aikana. Vaikka jouluun sisältyisi haikeutta tai suruakin, voi ilo ja valo silti olla läsnä.

Avataan sydän vastaanottamaan ja antamaan lämmön ja läsnäolon kautta. Toivon teille valoa, hyväksyvää, läsnäolevaa, rakkaudellista ja rauhallista joulun aikaa, 

Seuraa Instagramissa ja Facebookissa!

 

One Thought on “Joulu – sen ilo ja haikeus”

Jätä kommentti!