Biohakkerointi - miten minusta tuli biohakkeri - Sara Adolfsen

Biohakkerointi taitaa vähitellen olla monelle jo tuttua ja se on minusta tosi siistiä! Biohakkerointi on oman terveyden, hyvinvoinnin ja suorituskyvyn optimoimista tieteen ja teknologian avulla. Siihen liittyy myös ravitsemus ja itsensä mittaaminen hyvin keskeisesti.

Miten minusta tuli biohakkeri

Löysin biohakkeroinnin ja biohakkerit vuonna 2014, ensimmäisen Biohacker Summitin yhteydessä. En kuitenkaan silloin vielä tiennyt mitä biohakkerointi on.

Miten tieni vei sinne?

Tähän on monta vastausta, mutta kaikista selkein niistä on se, että näin oli tarkoitettu. Tietämättäni mitään itse biohakkeroinnista, olin jo parin vuoden ajan ”hakkeroinut” omaa terveyttäni vuoden 2012 uupumisen jälkeen. Omasta tarinasta olen kirjoittanut esim täällä.

Vuodesta 2012 aloin systemaattisesti etsimään ratkaisuja, miten parantaa itseni. Hyödynsin tähän myös mittaamista verikokeilla ja mittasin myös unta. Selvitin myös, miten hoitaa uupumista, suoliston epätasapainotilaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa elintavoilla, ravinnolla ja ravintolisillä.

Funktionaalinen lääketiede

Löysin funktionaalisesta lääketieteestä avun itselleni. Ensin löysin Paula Heinosen FLT koulutukset, joita suosittelen lämmöllä kaikille ja lääkäri Olli Sovijärven silloiset vanhat podcastit. Ollin työhön ja tieto-taitoon voi nykyään tutustua Biohakkerin käsikirjan ja uusimman stressikirjan kautta. Kuuntelin maanisena läpi lähes kaikki Ollin podcastit ja tein hulluna muistiinpanoja. Se oli yksi osa tiedonkeruu prosessiani. Vuonna 2014 aloitin viimein myös Paula Heinosen FLT- Ravintovalmentaja koulutuksen. Tiesin, että olin löytänyt itselleni avun. Kaikki oli niin selkeää ja olin päättänyt saada itseni kuntoon.

Villiyrtit yhdistivät

Äitini sairasti tuohon aikaan syöpää ja hän oli jo vuosien ajan kerännyt villiyrttejä Helsingin ravintoloille. Hän teki rakkaasta luontoharrastuksestaan itselleen työn ja elätti itsensä pääosin keräämällä luonnon antimia. Itsekin osallistuin välillä. Keräsin paljon nokkosia, syötäviä kukkia, suppilovahveroita ja tatteja myyntiin.

Äiti oli tutustunut viiliyrttikokki Sami Tallbergiin jossakin Helsingin ravintoloiden keittiöissä ja Sami oli vinkannut äidille tällaisesta tapahtumasta – Biohacker Summit ja Upgrded Dinner missä käytettiin villiyrttejä. Yhtään tietämättä minne oltiin menossa, päätettiin osallistua Upgraded Dinneriin.

Biohakkerointi - miten minusta tuli biohakkeri - Sara Adolfsen
Villejä syötäviä kukkia: Villiruusuja, orvokkeja ja ruohosipulin kukkia <3
Biohakkerointi - miten minusta tuli biohakkeri - Sara Adolfsen
Villiyrttisalaatti ja syötäviä kukkia <3
Biohakkerointi - miten minusta tuli biohakkeri - Sara Adolfsen
Ihana luonto, villiyrtit ja kerääminen.

Upgraded Dinner

Kun astuin ensimmäisen kerran Teurastamon Flavour studiolle, mieleeni nousi suuri epävarmuus. Minne oltiin tultu? Keitä nämä vähän oudoilta näyttävät nuoret miehet on (kyllä – heti olin tuomitsemassa koska olin itse niin epävarma itsestäni) ja miten me, paikalla olevat lähes ainoat naiset sovitaan tähän joukkoon? Mikrosirun asentaminen käteen ja kyborgi-jutut, tuntui tuohon aikaan aika korkealentoiselta, myös minun mielestä.

Ei kuitenkaan hätää, sillä siellä oli jokunen tuttu kasvo, Sami ja Olli. Tilaisuushan oli kaiken kaikkiaan siis aivan loistava! Onko parempaa tapaa tutustua ihmisiin, kuin ruuan laiton merkeissä ja yhdessä syödessä?! Se oli mitä loistavin ja luonnollisin tapa tutustua kaikkiin. Eikä mennyt pitkään, niin olin jo ihan myyty.

Loputtomat ahaa elämykset

Tilaisuus oli yksi käänteentekevistä kokemuksista mun elämässä tuohon aikaan! Kaikki tapahtumat olivat vähitellen johdattaneet biohakkeroinnin pariin. Nyt aika ja paikka oli oikea ja asiat tapahtuivat juuri niin kuin piti. Dinnerillä tapasin Teemu Arinan, Biohacker Summit tapahtuman perustajan, digitalisaation asiantuntijan, teknologia-alan sarjayrittäjän, tietokirjailijan ja biohakkerin, sekä nykyisen ystäväni.

Teemun kanssa oltiin heti samalla aaltopituudella, vaikutuin hänestä, hänen osaamisesta, ulosannista ja energiasta. Ilta oli oikeastaan kokonaisuudessaan tätä tasoa. Vaikuttava – mieltä avaava – energioita nostattava ja inspiroiva. Kaikki olivat ihastuttavia, super mukavia, inspiroivia, määrätietoisia, positiivisia ja ihanan persoonallisia omilla tavoillaan!

Näissä fiiliksissä leijailin pari viikkoa vielä dinnerin jälkeenkin! Seura todellakin vaikuttaa meihin jokaiseen. Kannustan hakeutumaan seuraan, jossa voit oppia, kasvaa ja inspiroitua! Seura, joka tukee sun kehitystä ja etenemistä haluamasi suuntaan!

Biohakkeri for life?

Myönnän. Kesti tovin, ennen kuin aloin oikeasti kutsumaan itseäni biohakkeriksi. Aluksi olin arka asian suhteen. Elin tuossa ajassa vielä niin tiukasti kiinni omissa uskomuksissani, jotka väittivät, että oma arvoni on kiinni siitä mitä muut ajattelevat. Tässä kohdassa siis ajattelin, että minua pidetään outona tai jotenkin hulluna, koska ei kukaan omissa piireissäni ollut vielä kuullut biohakkeroinnista – paitsi nyt, rakas äitini.

En tuohon aikaan vielä hyväksynyt itseäni täysin. Olin epävarma ja vasta opettelin sanoittamaan omia ajatuksiani ja näkemyksiäni. Oman muutosprosessin läpikäyminen, itseni parantaminen ja kaikki muu mikä on avannut, kasvattanut ja lopulta riisunut turhasta, on muuttanut minua tai oikeastaan tuonut takaisin alkulähteelle –  eli siihen mitä olen aina ollut, mutta minkä ”unohdin” ja sysäsin sivuun kaikkien kokemusten, opittujen uskomusten, pelkojen ja epävarmuuksien alle. Palasin siis pitkän matkan jälkeen siihen – mitä jo on – ja arvostamaan sitä, eli tätä elämän lahjaa, terveyttä ja hyvinvointia jokaisessa hetkessä.

”Jotta uskalsin sanoa mitä mieltä olen tai kuka edes olen, minun oli ensin oivallettava itse kuka olen ja miksi olen täällä.”

”Nörttiys” on cool

Aiemmin, lokeroin ihmisiä tosi paljon. Lokeroin myös itseni, tai yritin ainakin sulloutua keksittyihin muotteihin, jotka ajattelin olevan yhteiskunnassa hyväksyttyjä tai nuorempana se oli kaveriporukka. Ehkä koulumenestykseni olikin siitä syystä heikkoa, kun ajattelin että olemalla ”kovis” – saa jotenkin enemmän arvostusta (jota kaipasin, koska en arvostanut itseäni). Kovis tarkoitti mun nuoruuden aikaan (ainakin mun mielestä) kaikkea muuta kuin sitä, että lukee läksyt ja harrastaa urheilua. En tehnyt kumpaakaan. Toisaalta rehellisesti sanottuna ei sen ajan opetus tai suurin osa luku-aiheista kiinnostanut. Vasta kun opin, mikä minua oikeasti kiinnostaa, on kaappieni hyllyille ilmestynyt yksi jos toinenkin kirja. Nyt omistan paljon kirjoja.

Olen siis lopulta vapauttanut itseni näistä uskomuksista ja tullut siihen tulokseen, että hei – minähän olen itse ihan nörtti ja itse asiassa tykkään siitä (aiemmin olin siis jotenkin pitänyt ”nörttiyttä” – noh, nörttinä). Nää on näitä… Nuorena arvostin erilaisia asioita. Arvomaailmani ja ajatukseni olivat jotain ihan muuta. Ehkä vain vastustin sitä, mitä oikeasti olen – ja nimittelin sitä osaa muissa, koska se oli minussa.

Tykkään lukea tieteellistä tekstiä ja muutenkin hyppään herkästi todella syvälle tutkimaan asioita ja haen tiedon lisäksi yleensä oman kokemukseni kautta. Menen syvälle asioiden ytimeen ja luon ymmärrykseni sekä luetun, että koetun pohjalta. Minussa elää omanlainen tutkija. Luonteeltani olen myös hyvin utelias. Siitä syystä olen sukeltanut pää edellä oppimaan todella monesta eri aiheesta, jotka kaikki kuitenkin yhdistyvät kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Biohakkerointi - miten minusta tuli biohakkeri - Sara Adolfsen

Biohakkerointi on elämäntapa

Sanoisin, että biohakkerointi on nykyään elämäntapa. En niinkään aktiivisesti sitä ajattele, koska asioiden syvä tutkiminen, tieteelliset tekstit, lukeminen, uuden oppiminen, tietoisuuden laajentaminen, itsensä mittaaminen, terveellinen ravinto ja itselleni sopiva liikunta, sekä oman hyvinvoinnin ja terveyden optimointi on minulle arkipäivää.

Käytätkö silmälaseja, joilla parannat ja optimoit oman näkösi? Teetkö rentoutumisharjoituksia päivän aikana tai illalla? Saunotko tai käytkö avannossa? Voisi hyvin sanoa, että meistä jokainen, on ainakin vähän oman elämänsä biohakkeri.

Lokeroinnista puheen ollen, ei tätäkään tarvitse lokeroida yhtään sen enempää. Kuten sanoin, en edes ajattele olevani biohakkeri mitenkään aktiivisesti, mutta silti tämä on minulle arkipäivää, eli itsestäni, terveydestä ja hyvinvoinnista huolta pitäminen kehon, mielen ja sen tärkeimmän – sisimmän kautta.

Mittaaminen

Mainitsin, että biohakkeri mittaa itseään. Mitä itse mittaan? Seuraan veriarvojani, ajoittain mittaan paastosokerin kotona verensokerimittarilla (minulla ei ole diabetesta – teen tämän pelkästä mielenkiinnosta). Minua kiinnostaa nähdä, miten edellisen illan ruokailu vaikuttaa paastosokeriin. Käytän OURA sormusta, jolla mittaan palautumista, unta ja aktiivisuutta. Teen myös Firstbeat mittauksia/ hyvinvointianalyyseja, jotka mittaavat sykevälivaihtelua, stressin ja palautumisen tasapainoa.

Jos tahdot lukea lisää Firstbeat hyvinvointianalyysista. Löydät sen tästä!

Mittaus on nyt edullisesti saatavilla hintaan 169€ (norm. 200€). Voit tilata mittauksen laittamalla viestiä tästä alta.

Jos haluat lukea lisää OURA sta, mitä sillä voi oppia ja miten se on parantanut elämänlaatuani, voit lukea siitä lisää tästä!

Nyt voit myös saada -50€ alennuksen omasta OURA sta kun tilaat sen etukoodillani, jonka olen ilokseni saanut teitä kaikkia varten.

Laita viestiä tästä alta, jos tahdot koodin itsellesi. Lisää viestikenttään joko: 1. OURA tai 2. OURA +uutiskirje.

Ihanaa uutta viikkoa!!

Jatkossa teen koosteen, millä kaikilla tavoilla biohakkerointi näkyy omassa elämässäni!

Seuraa mua myös IG:ssä @saraadolfsen ja FB:ssa Natural Wellness

One Thought on “Biohakkerointi – miten minusta tuli biohakkeri”

Jätä kommentti!